Veljesten sanoja ja sanontoja

Teksti: FL Pirjo Itkonen
Pirjo Itkonen  (1938-2011) oli opettaja ja kirjailija, joka tutki kotipaikkakuntansa Nurmijärven kieltä ja kulttuuria. Itkosen teoksia ovat: Kylää ja kyläläisiä (1998), Nurkkakiviä (Itkonen, Pirjo, Koskela, Leena & Yli-Paavola, Jaakko, 2006), Kierros Kirstaassa (2009) sekä (toim.) Eteläisessä Hämeessä, kirjallisia kuvia Nurmijärveltä (2000).


Mitä se meriteeraa – Seitsemän veljeksen sanojen ja sanontojen selityksiä

Kuva:

Mäyrä eli veljesten kielellä metsäsika. Kuva: Varsinais-Suomen museot, CC BY-ND 4.0

Oheinen sanasto on laadittu helpottamaan Kivi-juhlien näytelmän Seitsemän koiraveljestä seuraamista, mutta sen avulla voi avata tietenkin myös alkuperäisteoksen sanontoja.

  • Heidän isäänsä, joka oli ankaran innokas metsämies.
    Ankaran innokas – erittäin innokas (Kivelle tyypillistä ankara-sanan käyttöä)
  • Tunnettu oli hänen suora ja vilpitön, ehkä hieman jyrkkä mielensä.
    Ehkä – joskin, vaikka (sanan vanh. merkitys)
  • Mutta peijakas meidät kuitenkin viimein täällä perii, te mullisaukon pojat!
    Peijakas – Lievä kirosana: saamari, hitto, perhana
    Mullisaukko –  keskenkasvuinen saukko (tässä haukkumasanana)
  • Sen tähden on parasta – – päästä näistä härkäpäivistä.
    Härkäpäivät – joulunpyhien jälkeiset työarjet; tässä kuitenkin paremminkin työttömät päivät
  • Ei yhtään surua siitä juonesta enää poikaset, ei yhtään. / Käykäämme juoneen ja lähtekäämme lukkarille kouluun.
    Juoni – hanke, suunnitelma, puuha; vaiva, rasitus
  • – – ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan.
    Havutukki – pölkky, jonka päässä pienennettiin havuja lantaan sekoitettaviksi
  • Myykäämme viheliäinen Jukola tai pankaamme se vuokralle Rajaportin nahkapeitturille.
    Nahkapeitturi –  ammattilainen, joka muokkaa vuodat eri käyttötarkoituksiin sopiviksi
  • –  – imeä verta, hilloa lihaa kuin hyttyset ja Lapin noidat
    Hilloa – syödä ahmien, jauhaa.
  • Onhan meillä talo ja huoneet /
    Huoneet – asumus, talo, rakennus
  • (Kiivastuneen Juhanin huudahdus:) Herran poika ja Kaitarannan Kusta! / Mutta nyt, sano Kaitaranta.
    Kaitaranta – iso pelto ja torppa Palojoella.
  • Istu ja pala!
    Leikillinen sadattelu tai lievä kirous; tullut tutuksi ehkä juuri Kiveltä
  • Tässä nyt seison makkarahalko kädessä.
    Makkarahalko – liereä, halkaisematon halko
  • – – niin jalkapuuhan meitä vartoo, veljet, musta jalkapuu.
    Jalkapuu – kahden päällekkäisen hirren muodostama laite, jonka reikään rangaistava kytkettiin jalastaan kirkkokansan nähtäväksi; Nurmijärven 5-reikäinen jalkapuu oli kirkon eteisessä. Tämä häpeärangaistus poistettiin 1848.
  • Parastahan siis tehdä tuossa tiimassa se merkillinen temppu
    Tiima – tunti; tuokio, hetki (ruots.)
  • Sillä nyt mennään –– haarapussit olalla.
    Haarapussi – eväiden kuljettamiseen tehty kaksiosainen kangaspussi, jota kannettiin olalla pussin toinen pää etu-, toinen selkäpuolella
  • (Juhani mätkii kiivastuksissaan eväspussiaan maahan ja Simeoni kieltää:) Älä Herran tähden Herran lahjaa. Muisteleppas ”Paimion piikaa”.
    Paimion piika – Kivi viittaa 1800-luvullakin yleisesti tunnettuihin Paimion piian ja Pommerin piian arkkiveisuihin, ehkä sekoittaa ne. Koreilunhaluinen Pommerin piika pani tielle kaksi eipää jalkojensa alle varjellakseen kenkiään kuralta. Rangaistukseksi maa nielaisi hänet.
  • Panisinpa, peeveli vie, nyt selkään poikaa
    Peeveli – lievä kirosana: helkkari, hemmetti; samaa juurta kuin pyöveli.
  • Miksi hylkäsit minun talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan?
    Savitalo –  talo jossa on savimaat, vankka talo
  • – vartoohan meitä vaivaisia tulinen tukkajuhla.
    Tukkajuhla – (esim. lukusilla huonoja lukijoita kohdannut) tukistaminen
  • – – ja tuolla loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtivä perkelten pesä!
    Puustelli – virkatalo (ruotsiksi boställe); asunnoksi saatu virkatalo ja virkatalon maiden viljeleminen olivat yleensä osa viranhaltijan palkkaa.
  • Miksi en avannut ennen silmääni – – tuon näreen alla tuossa?
    Näre – (nuori) kuusi
  • Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla.
    Polstari – patja
  • Korttikaalista ulos kaikki yksimielisesti!
    Korttikaali –  putka (vanha kansanom. sana)
  • – – kuinka hän lierutti tämän otsa-vihkoni etusormensa ympäri
    Vihko – järjestämätön tukko, kasa heiniä tms., tässä otsatukka
  • Porstua tömisee.
    Porstua – (varsinkin maalaistalon) eteinen (ruots.)
  • Juoksepas, Rusko, ja pyöritä pyörää; keisarin knalleja karsitaan syömään. /Karsitaan nyt kulkemahan ylös, alas, mäkii
    Knalli – hapankorppu (ruots.)
    Karsia – mennä hyvää vauhtia (murt. merkitys)
  • Hustote till? sanoi ruotsalainen.
    Mitä kuuluu? (kansankielinen väännös ruots.)
  • Kappusivai sanoi ryssä.
    Kuinka voit? (kansanomainen väännös venäjästä)
  • Muori imee ja napsuttelee koska faari pelaa
    Pelaa – soittaa (esim. viulua; ruots.)
  • – – noidu lukkarin kurkkuun ijankaikkinen sian-tauti.
    Sian-tauti – sikotauti (kansanom.)
  • Voi te kalmukit ja koirankuonolaiset!
    Kalmukit = mongolien läntinen ryhmä/kuviteltu koiranpäinen (ihmis)olento; sotatarinoissa raaoiksi kuvailtujen aasialaisten nimitys
  • (Varoittelua liiasta löylystä:) – – ja olemmepa kartena pian.
    Karsi – kynttilän sydämen, päreen tms. hiiltynyt osa
  • Se on mennyt asia eikä parane siitä, että sitä leksottelet.
    Leksotella – lörpötellä
  • Eikö käsittäisi meitä sielläkin esivallan koura? / En tiedä, mikä kumma häiriö mun käsitti.
    Käsittää – saada käsiinsä, saada kiinni (vanha merkitys)
  • He vourasivat talonsa nahkapeitturille
    Vourata – vuokrata
  • Olenko minä piirtoposkinen metsäsika
    Metsäsika – mäyrä; sen valkoisessa päässä on silmien ja korvien yli menevä musta juova
  • Etten kiltaa minäkään tuota rangaistusparakraaffia
    Kiltaa – hyväksyä (murt.; ruots.)
    Parafraaffi – pykälä
  • – – hänellä on jäniksenpassi kourassa
    Saada jäniksenpassi – saada häätökäsky
  • Te murjaanit, kyllä minä teidät opetan.
    Murjaani – neekeri tai muu tummaihoinen (vanh. Raam.; murt., leikill.)
  • Huhkain tuolla korvessa huutelee
    Huuhkaja (murt.)
  • Kimauta tuosta, veli Tuomas [olutta kiulusta] ja oikein aika mekosta.
    Aika mekosta – Kelpotavalla (harv.)
  • Juho vääntää ja kimpustaa kuin Israeli itse
    Israel – Enkelin kanssa painineen (patriarkka) Jaakobin kunnianimi (Raam.); tav. hänestä polveutuva kansa
  • Tuopas, Eero, haaru tuolta nurkasta.
    Haaru – haarakas tulenkohennuspuu
  • En tuhannen riksin edestä rikkomaan korkeata juhlaa.
    Riksi – vanha Ruotsin raha, riikintaalari (ruots. riksdaler); Suomessa Venäjän rahan ohessa käytössä vuoteen 1840.
  • Allani makaa poika kuin märkä tallukka vaan.
    Tallukka – kankaasta tehty jalkine
  • Enkö huutanut kuin rajamies korkealla äänellä
    Rajamies – Väärin siirretyllä rajalla huutava yliluonnollinen olento
  • Olkoon menneeksi, yksi pinnistys vielä. Tersii vaan.
    Tersii – usutussana esim. koiralle (ven.)
  • Votti poika, sanoi ryssä!
    Katsos; kas vain; no hyvä (ven.)
  • – – että on sinussa pari luotia vähemmän kuin minussa.
    Luoti – vanha painomitta
  • Tanssikaamme ryssää; siinä olen minä juuri mekkari.
    Tanssia ryssää – tanssia ripaskaa
    Mekkari – aika poika, mestari
  • Mutta mielinpä nyt kertoa vanhasta Taula-Matista
    Taula-Matti – Liika- eli köllinimi, kuten Kivellä myös esim. Karja-Matti. Taula on koivunkäävästä liotettua herkästi syttyvää massaa, jolla saatiin tuli hankaamalla tai iskemällä tuluksista kipinä.
  • Kaiketi pienen kyynysilmäisen karhunpoikasen
    Kyynysilmäinen – pieni-, sirrisilmäinen (murt.)
  • Tai itse Körrin ja Kyöpelin, arvaan minä
    Körri, Kyöpeli – mörkö, kummitus / aave, mörkö, pahahenki
  • – – vaan istui siellä tumpuri ahma-vetkale
    Tumpuri – tummanruskea (kansanom.)
  • – – tervaskannon, jonka juuret keväitten kirret oli kohottaneet ylös.
    Kirsi – routa
  • Onpa jo aika lähteä köppäilemään kölsäänsä taas
    Kölsä –  koju, hökkeli, tönö (kansanom.)
  • Onhan se oikeutta ja velvollisuutta, että ihminen ruokkoo ruumistansa.
    Ruokota – puhdistaa, siistiä
  • Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara.
    Pyllimakkara – (sian)mahalaukusta tehty iso ryynimakkara, jota syötäessä kastettiin rasvaan
  • Olethan sinäkin se imeläsuinen ”terve-rabbi”.
    Tällä sanalla Juudas tervehti Jeesusta Getsemanessa kavaltaessaan hänet.
  • – – Timo, se Jukolan hallavasilmäinen vuohipukki?
    Hallava –  harmaa; haaltunut
  • – – jota likat eivät juuri näytäkkään tuommoisille nurru-pojille kuin sinä!
    Nurru – arka, saamaton mies
  • –– on minua yhdeksikin mielitty kuvata ja kutsua: mäyräksi, Könnin kuokkamieheksi, ja sen tuhanneksi täällä.
    Könnin kuokkamies – Könnit olivat ilmajokelainen talonpoikaissuku, jonka useat jäsenet olivat taitavia kello- ja rautaseppiä. Erään heistä kerrotaan rakentaneen automaattisen kuokkijan. Sanaa käytetty kankeasta ihmisestä.
  • Minä laulan kuin mies, heläytän kuin klaneetista vaan.
    Klarinetti; Kivellä klaneetti tai klanetti.
  • Ilokivi tämä on, Väinämöisen ilokivi.
    Paasi, jolla Väinämöinen soittaessaan ja laulaessaan istui
  • (Lauri humaltuneena Hiidenkivellä:) Minä tahdon saarnan saarnata…
    Yksi esimerkki maamme kansanperinteeseen kuuluvista pilasaarnoista, kansanomaisesta ilottelusta
  • (Lauri saarnaa) – – Pietarin vanhasta kaprokista ja kymmenestä napinlävestä.
    Kaprokki – päällystakki, leveäkauluksinen viitta
  • Kuin sysitukki Nukarin tammesta alas.
    Sysitukki –  puunrunko joka hiilletään sydeksi mm. paja-ahjossa käytettäväksi
    Nukari – yksi Nurmijärven kylä
    tammi – pato (ruots.); Nukarin kylän kohdalla on Vantaanjoessa koski ja siinä tammi eli pato
  • Siivosti, herrat, voudit ja rengit / Mene jahtivoudin opetettavaksi.
    Vouti – suuren maatilan työnjohtaja; toisaalta hallintovirkamies, joka mm. peri kruunun verot tai johti yhteisiä asioita kuten jahtivouti petojen ajoa
  • – – että syödään täällä lihaa kuin kekrinä vaan.
    Kekri – vanha kansanomainen syysjuhla; myöh. siihen on yhtynyt pyhäinpäivä
  • Karasoo! Kasakkojen piikkejä on Suomen poika ennenkin taitellut.
    Karasoo – Hyvä! (venäjän kielen harashoo)
  • Onpa se neuvo peräisin miehen kallosta vaan ei hatsaleen ämmän pääkkösestä.
    Hatsale – hupakko, hassahtava (murt.)
    Pääkkönen – pieni pää
  • ––mieltyi vartomaan vahinkonsa palkintoa mainiosta huhdasta.
    Huhta – (vars. järeään havumetsään tehty) kaski, johon tehty viljelys antoi ensimmäisinä vuosina hyvän sadon
  • ––menettää [rahat] viinaan, siirappijuomaan, vehnäpulliin ja prenikoihin.
    Prenikka – pumpernikkelintapainen, eläinkuvioinen piparkakku, joita venäl. kauppiaat myivät (ven.)
  • Itse päämestarin, itse Lusifeeruksen!
    Lucifer – (lat.)’valon tuoja’; kirkas enkelien ruhtinas, joka kapinallisuutensa takia kuitenkin syöstiin alas helvettiin ja tuli tarkoittamaan paholaista
  • Sakramenttu, poika, mitä on minun tekemistä sinun kanssas? .
    Sakramenttu – Lievä voimasana: kirottu, hemmetti (myös muoto: sakramenskattu).
  • – – olemmehan eläneet kuin koirankuonolaiset, juoneet viinaa kuin Mahometit ja Turkkilaiset.
    Mahomettilainen = muhamettilainen (vanhaa suomea), islaminuskoinen
  • Kiikissä olemme, kiikissä!
    Olla kiikissä – olla pinteessä, ahdingossa.
    Kiikki = puu, johon eläimen ruho ripustetaan nyljettäväksi.
  • Sotaväkeen marssikaamme ottamaan värvinkiä muutamaksi vuodeksi.
    Ottaa värvinki –  pestautua sotaväkeen, värväytyä.
    Ruotujakoisen armeijan ollessa lakkautettuna Suomessa oli värvättyä sotaväkeä (1812–1860).
  • Niin, lähtekäämme Heinolan kuuluisaan ja hirveän suureen pataljooniin.
    Heinolan pataljoona – Suomeen oli 1812 perustettu pääasiassa miesten palkkaamiseen perustuva sotaväki; siihen kuului mm. Heinolan pataljoona.
  • – kaikista näistä meidät pelastaa kruunun harmaa takki.
    Sotaväessä, ”kruunun harmaassa takissa”, uskottiin oltavan turvassa lain uhkalta.
  • – – muut katsovat ylös niin kuin hunöörillä ja kunnioituksella.
    Hunööri – Leikill. ilmaus kunniasta, kunnianteosta; Hounour – kunnia, kunnioittaa (engl.)
  • Koetanpa ottaa siitä pohdin.
    Ottaa pohdin – ottaa selvä
  • ––koska sun kanalja kieles tahtoisi tästälähin haastella pilkkasanoja.
    Kanalja – lurjus,ryökäle;hävytön
  • – – kotonurkkien haisu, ihanampi neitsytmaarian sänkyruohon tuoksua.
    Neitsyt Maarian sänkyruoho – Keltamataran kansanomainen nimi. Kasvi on tunnettu hyvän tuoksuisista kukistaan.
  • Pojat ja veljet, saman maatuskan kantamat
    Maatuska – nainen (arki kiel.)
  • Hän on käskettävä tuliaiskestiin päätöksemme mukaan.
    Käskeä – kutsua, pyytää (arki kiel.)
  • –– mikä oli Sepeteuksen poikain isän nimi?
    Kansanomainen kompakysymys; pohjana Uuden testamentin mainitsemat kalastaja Sebedeus ja hänen poikansa, apostolit Jaakob ja Johannes.
  • – –  en olekaan mikään korkea kirjanoppinut ja jupisteeri.
    Jupisteeri – Leikillinen ilmaus oppineesta henkilöstä.
  • Minulla ei ole valta – – pöyrytellä poikaköllien saivaristoa.
    Saivar(e) – täin muna;
    saivaristo (leikill.) – tukka
  • Smatrii, kubbe.
    Katso, ukko (ven. ja ruots.)
  • Minä näen – – kyräilevän, vaikka jo kalsunkin vihan.
    Kalsu – tylsä (esim. kirves)
  • – – että seisomme kartteeratulla tiellä .
    Kartteerattu – karttaan merkitty
  • Onpa – – sammale tarttunut kiireellesi, kotomme armas.
    Kiire – (pää)laki; vrt. ”kiireestä kantapäähän”
  • Mutta Sebaotille kiitos ja kunnia!
    Sebaot – Israelin Jumalan lisänimitys, suom. Raamatussa ”Herra Sebaot”.
  • Hosianna!
    Heprean hoosianna-huudahduksella (= auta, pelasta) tervehdittiin kuningasta
    tai käännyttiin Jumalan puoleen.

Teksti on julkaistu alun perin Kivi-juhlien Seitsemän koiraveljeksen käsiohjelmassa 2004 – 2006.