Kivi näytelmäkirjailijana

Teksti: FL Esko Rahikainen
Esko Rahikainen (s.1942) on tietokirjailija. Rahikainen on kirjoittanut Aleksis Kivestä ja hänen teoksistaan kirjat: Tähtiä kuin Otavassa (Lintu, 1980), Kivi (Gummerus, 1984), Lumivalkea liina – Aleksis Kivi ja rakkaus (1998, Like), Metsän poika (Gummerus, 2004), Fanjunkars – Aleksis Kiven kirjailijakoti (Pro Fanjunkars -säätiö & Aleksis Kiven seura, 2008) ja Impivaaran kaski (SKS, 2009). Rahikainen on julkaissut myös lukuisia artikkeleja, tutkimuksia, suomennoksia, runoja ja sanoituksia sekä toiminut Aleksis Kiven seuran varapuheenjohtajana.


Aleksis Kivi näytelmäkirjailijana

Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä on Kalevalaan rinnastettava kansallinen perusteos, mutta sen ensimmäiset käsikirjoitusluonnokset on alun perin kirjoitettu näytelmäksi. Aleksis Kivi olikin ennen kaikkea näytelmäkirjailija, mikä romaanin maineen – Seitsemää veljestä on painettu pitkälti toista miljoonaa kappaletta – ja eräiden lauluina tunnetuksi tulleiden runojen takia usein unohdetaan.

Seitsemän veljestä näytelmä Kivi-juhlilla Taaborinvuorella, ilm. 1960-luvun lopussa. Kuva: Matti Rintalan kuvakokoelmat/ Nurmijärven museo

Näytelmä Seitsemän veljestä Kivi-juhlilla Taaborinvuorella, ilmeisesti 1960-luvun lopussa. Kuva: Matti Rintalan kuvakokoelmat/ Nurmijärven museo

Kiven näytelmistä vain Nummisuutarit ja Kihlaus ovat jatkuvasti olleet teatterien ohjelmistossa. Kullervoa, Leaa, Yötä ja päivää, Canziota, farssiksi luettavaa Olviretki Schleusingenissä ja eräitä muita esitetään satunnaisesti. Ennen Kiveä suomenkieliset näytelmät olivat pääasiassa Pietari Hannikaisen humorististen näytelmien sekä joidenkin suomennettujen ulkomaisten kappaleiden varassa.

Kiven elinaikana ja koko 1800-luvun lopun olivat teatterissakävijöiden odotukset ja arvo- ja mielikuvamaailma perin toisenlaisia kuin nykyään. Niinpä Kiven näytelmistä esimerkiksi Lea ja Yö ja päivä olivat ihanteellisuudessaan yleisön mieleen, niin naiiveilta kuin ne nykylukijasta tai -katselijasta saattavatkin tuntua. Ne jäivät vähitellen pois ammattiteattereiden ohjelmistosta, koska ne yksinäytöksisinä eivät olleet kyllin pitkiä, sen sijaan harrastajateattereihin ne olivat kuten Kihlauskin sitäkin tervetulleempia. Ongelmana vain oli, ettei niitä voinut mistään ostaa painettuna, toisin kuin monien muiden kotimaisten näytelmäkirjoittajien näytelmiä. Vasta vuonna 1877 eräät näytelmistä olivat uudelleen saatavissa osana Kiven Valittuja teoksia, mutta peräti 4 markan hintaan, joka tuolloin oli useimmille aivan liian korkea. Samaan aikaan esimerkiksi Benedixin suositun näytelmän Riita-asia sai 40 pennillä.

Aikaa myöten kaupalliset kustantajat tarjoutuivat painamaan Kiven näytelmiä huokeahintaisina vihkosina, mutta Suomalaisen Kirjallisuuden Seura pidätti Kiven teosten julkaisuoikeudet itsellään, vaikkei sillä niitä tosiasiallisesti edes ollut. Vuoden 1880 tekijänoikeuslain jälkeen oikeudet nimittäin kuuluivat Kiven veljille, jotka Suomalaisen kirjallisuuden seura sivuutti – ja esti siten Kiven näytelmien leviämistä kansan keskuuteen.

185704 . Helsingin ensimmäinen teatteri Esplanadi. Sisäänkäyntiä korjataan. Teatterin ed. vas. Edvard Bergh, Carl Robert Mannerheim, Julius Krohn, kesk. kantaa kipsikuvia päänsä päällä Pasquito Pera. Puurakennuksen piirsi intendentti Carl Ludvig Engel. Teatteri rakennettiin Esplanadin Erottajan puoleiseen päähän 1826-27. Avajaisnäytös oli 19.3.1827. 19.2.1861 rakennus huutokaupattiin ja siirrettiin Arkadian huvila-alueelle missä toimi v:een 1902 Arkadia-teatterina.

Helsingin ensimmäinen teatteri Esplanadi. Teatterin edessä vasemmalla Edvard Bergh, Carl Robert Mannerheim ja Aleksis Kiven tukija Julius Krohn. Keskellä Pasquito Pera. Rakennus huutokaupattiin 19.2.1861 ja siirrettiin Arkadian huvila-alueelle, jossa se toimi Arkadia-teatterina vuoteen 1902. Kuva: Liebert P-Ch (todennäköisesti)/ Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0

Aleksis Kivi kirjoitti ainakin 15 näytelmää ja ne ovat julkaisuvuoden tai käsikirjoituksen todennäköisen valmistumisvuoden mukaan seuraavat:

  • Maisteri Virokannus, 1858.
    Tiedetään Kiven kirjemaininnasta. Käsikirjoitus ei ole säilynyt.
  • Kullervo, runomuotoinen käsikirjoitus 1859 (ei ole säilynyt).
    Kivi sai 1860, vielä opiskelijana, palkinnon Kullervon runomuotoisesta käsikirjoituksesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi näytelmän suorasanaisena 1864. Kullervosta esitettiin kolme kohtausta Suomalaisessa teatterissa Helsingissä 17.4.1882.
  • Aino, 1861.
    Käsikirjoitus ei ole säilynyt. Kivi sai myös Ainosta palkinnon.
  • Nummisuutarit, julkaistu omakustanteena 1864 (Bröllopsdansen på ljungheden versio noin v. 1856).
    Näytelmä voitti pitkälti professori Fredrik Cygnaeuksen tuen ansiosta ensimmäisen valtion kirjallisuuspalkinnon 1865. Ensi-ilta Oulussa 24.9.1875.
  • Karkurit, käsikirjoitus 1865.
    SKS julkaissut teoksessa Näytelmistö IV 1867. Esitettiin Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa 1872, suomenkielinen ensi-ilta Jyväskylässä 17.10.1877.
  • Kihlaus, julkaistu Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1866.
    Ensi-ilta kaartin musiikkisalissa mahdollisesti kevättalvella 1869, tiedetään Kaartin upseerien harjoitelleen sitä loppuvuodesta 1868. Ensi-ilta Suomalaisessa teatterissa Porissa 25.10.1872.
  • Olviretki Schleusingenissä, käsikirjoitus 1866.
    Julkaistu Kiven Koottujen teosten III osassa 1916. Aihe saatu Helsingfors Tidningar -lehdessä 16.7.1866 julkaistusta sota-uutisesta.
  • Leo ja Liina, käsikirjoitus 1867–68.
    SKS julkaisi Kiven Valittujen teosten toisessa osassa 1878.
  • Yö ja päivä, julkaistu P. Th. Stolpen kustantama 1867.
    Ensi-ilta Janakkalassa iltamissa 1874 keväällä, jolloin sokeaa Keimon Liisaa esitti Ida Aalberg.
  • Sankarteos (Sankarintyö), 1867.
    Käsikirjoitus ei ole säilynyt, mutta Viipurin kirjallisuuden seuran pöytäkirjassa on näytelmästä maininta, jossa sitä pidettiin puolitekoisena: “Lukija ei saa vastausta kuka voittaa, tytön hellä rakkausko vai hänen isänsä selvä ymmärrys ja vakaa kokemus, eikä myöskään tule selville, miksi Heribert-parooni muuttuu.” Arvostelija kehoitti poistamaan “isän vatsataudin” ja lisäämään näytelmään toisen näytöksen.
  • Lea, Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi 1869.
    Ensi-ilta 10.5.1869. Suomalaisen seuran draamallisen osaston järjestämässä näytöksessä Leaa esitti Hedvig Charlotte Raa. Hän ei osannut suomea, vaan opetteli osan ulkoa tuntien sen sisällön vain pääpiirteissään. Aramia esitti Niilo Perander, Joasta Berndt Ahnger ja Sakeusta Oskar Gröneqvist (Vilho). Tästä esityksestä katsotaan suomenkielisen ammattiteatterin aloittaneen toimintansa.
  • Alma, keskeneräinen käsikirjoitus 1869.
    Näytelmää on esitetty satunnaisesti (mm. Kotkan teatterissa).
  • Canzio, käsikirjoitus 1867–68.
    Neljäs näytös julkaistu 1897 teoksessa Suomalainen näyttämö 13.X.1872–13.10.1897. Julkaistu täydellisenä Kiven Kootuissa teoksissa III 1916.
  • Selman juonet, käsikirjoitus 1869.
    SKS julkaisi Kiven Kootuissa teoksissa III 1916.
  • Margareta, julkaistu Oscar af Heurlinin kustantamana 1871.
    Emil Nervanderin aiheen mukaan kirjoitettu. Ensi-ilta Helsingissä 23.4.1872.
  • Seitsemän veljestä, Kiven ystävän Theodor Forssellin mukaan alkumuodossaan näytelmä.
    Kivi luki siitä katkelmia veljelleen Juhanille 1860-luvun alussa. Kivi lähetti näytelmän “Männistön muorin mökillä” -nimisenä luettavaksi ystävälleen Aurora Hemmilälle Mäntsälään 1864–65 tienoilla. Näytelmäversion perintönä romaaniin jäivät roolihenkilöiden nimet “vuorosanojen” alkuun. Tämä piirre ja toiminnallinen juoni ovat helpottaneet romaanin sovittamista näyttämölle.

Kiven näytelmien esitykset 1869–1872

Kuva

Kiven näytelmiä esitettiin hänen elinaikanaan mm. Arkadia-teatterissa. Kuva: Liewendal Frans Oskar, 1866/ Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0. Alkuperäistä kuvaa muokattu: rajattu uudelleen.

Aleksis Kiven elinaikana hänen näytelmiään esitettiin seuraavasti

  • Kihlaus mahdollisesti Kaartin musiikkisalissa kevättalvella 1869, varma tieto vain harjoituksista.
  • Lea Uudessa teatterissa (Nya teatern) Helsingissä 10.5.1869, Arkadia-teatterissa 1.11.1870 ja 23.4.1872, Viipurissa 13.12.1870. Kivi lienee nähnyt Arkadia-teatterin esityksen vuonna 1870.
  • Margareta Arkadia-teatterissa 23.4.1872. Suomalainen teatteri aloitti syksyllä 1872 toimintansa ja esitti Margaretan (nimiosassa Selma Heerman, Anianina Edvard Himberg) Porissa 23.10.1872 ja 17.11.1872, Tampereella 19.12.1872 ja Viipurissa 27.12.1872.
  • Kihlaus Porissa 25.10.1872 ja Tampereella 13.12.1872. Porissa Aapelina oli Oskari Vilho, Eevana Aurora Toikka ja Eenokkina Ismael Kallio.
  • Flyktingarne (Karkurit, mukaillen ruotsintanut Rafael Herzberg) Uudessa teatterissa 13.12. ja 15.12.1872. Näissä Ruotsalaisen teatterin esityksissä Elmana oli Lotten Dorsch ja Tykona August Lindberg.

Suomalaisen teatterin alkuaikoina 1870-luvulla oli suuren menestyksen merkki, jos näytelmä esitettiin seitsemän kertaa peräkkäin. Sata vuotta myöhemmin 1970-luvulla Turun kaupungin teatterin Seitsemää veljestä esitettiin 232 kertaa, mutta sitä tultiinkin katsomaan myös hyvin kaukaa. Näitä nykyajan ja sadan vuoden takaisia lukuja ei kuitenkaan voi suoraan verrata toisiinsa.

Suosituimmat kotimaiset näytelmät Suomalaisessa teatterissa 1869–1902

taulukkosuosituimmat2

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ensi-ilta suomalaisessa teatterissa oli vasta 23.11.1898, joten sitä ehdittiin esittää vuoteen 1902 mennessä vain 12 kertaa, kun esimerkiksi suosituimmista ulkomaisista näytelmistä Calderonin Elämä on unelma -näytelmää esitettiin 58 kertaa, P. A. Wolff’in Preciosaa 44, Molièren Saituria 43 ja Holbergin Jeppe Niilonpoika 42 kertaa.

Harrastajateattereissa esitetyistä näytelmistä on vain hajatietoja. Niiden perusteella suosituimmat näytelmät ovat vuosina 1869–1883 olleet Laura Caloniuksen Kalatyttö, Kiven Kihlaus, R. Benedixin Riita-asia, E. Labichen Yökausi lahdella, Pietari Hannikaisen Silmänkääntäjä ja Theodolina Hahnsonin Ainoa hetki.

Kiven ystävän Aurora Hemmilän tyttäret muistelevat äitinsä järjestäneen noin 1873 Saariston tilalla Mäntsälässä Männistön muorin mökillä -nimisen näytelmän esityksen. Varhaisin tieto Seitsemän veljeksen esityksestä harrastajateatterissa on Sortavalan seminaarin Lönnrot-juhlasta 1885, jossa naisosat esitettiin miesvoimin. Hämeenlinnan Normaalilyseon oppilaat esittivät 1883 tienoissa palokunnan juhlasalissa Kiven Nummisuutarit, jossa Martan roolia näytteli tuolloin vielä Johan Gustav Hellsteninä tunnettu Juho Kusti Paasikivi!

Nälkäteatteri esitti kesällä 2000 Nurmijärven Palojoella Kiven Kihlauksen, jossa Herrojen Eevana oli Juha Hurme. Ylioppilasteatterin Seitsemän veljestä -esityksessä Helsingin Seurasaaressa 1980-luvulla toukolalaisten osuus esitettiin naisvoimin.

Varhaisin tieto Kiven näytelmien esityksestä ulkomailla on Tarton Vanemuise teatterista vuodelta 1884, jolloin esitettiin Öö ja päev (Yö ja päivä).

Aleksis Kiven näytelmät 1869–2000

Miten Kiven näytelmät ovat menestyneet, kun teatterien ohjelmistoon on tullut jatkuvasti uusia näytelmiä? Tätä voidaan arvioida Suomalaisen teatterin ja sen seuraajan Suomen kansallisteatterin ohjelmistossa vuosien 1869–2000 olleiden kotimaisten näytelmien esityskertojen tilaston avulla. Tilasto on laskettu vuoteen 1950 Eliel Aspelin-Haapkylän ja Rafael Koskimiehen laatimien tilastojen pohjalta, ja Päivi Hirvelä Kansallisteatterin arkistosta on täydentänyt tiedot vuoteen 2000 asti.

Jokunen viime vuosikymmenien uutuusnäytelmä saattaa tilastosta puuttua. Tukkijoella-näytelmän ja Jääkärin morsiamen suosio on perustunut pitkälti laulujen merkitykseen näytelmissä.

Suomalainen teatteri ja Suomen kansallisteatteri 1869–2000 esityskerrat

taulukkosuosituimmat3

Näytelmiä Daniel Hjort, Regina von Emmeritz, Kuopion takana, Pohjalaisia ja Elinan surma ei ole Kansallisteatterissa esitetty yli viiteenkymmeneen vuoteen. Aleksis Kiven näytelmät sitä vastoin ovat osoittautuneet klassikoiksi myös maan vanhimman suomenkielisen ammattiteatterin näyttämöllä.

Nurmijärven Palojoella Kiven näytelmiä on harrastajavoimin esitetty joka kesä vuodesta 1953 Kivi-juhlilla Taaborinvuorella.