Mitä Aleksis Kivi kirjoitti?

Miksi Aleksis Kivi on tärkeä? Elämäkerta Mitä Aleksis Kivi kirjoitti? Aleksis Kiven mukaan nimettyä Tehtäviä

Kuva: Susanna Kovanen

Aleksis Kiven teoksista on tehty useita sovituksia lapsille ja nuorille. Kuva: Susanna Kovanen

Aleksis Kiven kirjoittama Seitsemän veljestä oli ensimmäinen merkittävä suomen kielellä kirjoitettu romaani. Kivi kirjoitti myös näytelmiä, runoja ja kertomuksia. Näytelmistä tunnetuimpia ovat Kullervo ja Nummisuutarit.

Kaikkia Kiven tekstejä ei julkaistu hänen elinaikanaan, sillä suomenkielisen kirjallisuuden kustantajia ja lukijoita oli vähän. Jotkut Kiven käsikirjoitukset ovat kadonneet. Esimerkiksi Aino-näytelmästä tiedetään vain, että se sai ylioppilaiden näytelmäkilpailussa 25 ruplan palkinnon.

Kiven teksteissä on sekä romanttisia että realistisia piirteitä. Useimmat runot ja esimerkiksi Lea-näytelmä ovat ihannoivia ja edustavat romantiikkaa. Monissa näytelmissään ja Seitsemässä veljeksessä Kivi kuvaa elämää ja ihmisiä varsin totuudenmukaisesti ja kaunistelematta eli realistisesti ja yhdistää kerrontaan huumoria.

Kiven teokset

Vuosiluku on julkaisuvuosi. Kivi kuoli 1872, joten monet teoksista on julkaistu vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.

Romaanit

  • Seitsemän veljestä, 1870

Näytelmät

  • Kullervo, 1864
  • Nummisuutarit, 1864
  • Kihlaus, 1866
  • Karkurit, 1867
  • Yö ja päivä, 1867
  • Lea, 1869
  • Margareta, 1871
  • Leo ja Liina, 1878
  • Alma, 1916
  • Canzio, 1916
  • Olviretki Schleusingenissä, 1916
  • Selman juonet, 1916

Kertomukset

  • Vuoripeikot, 1864
  • Koto ja kahleet, 1878
  • Eriika, 1922

Runot

  • Kanervala, 1866

Kuva: SKS

Aleksis Kiven käsikirjoitusta runoon Suomenmaa. Kuva: SKS

Aleksis Kivi kirjoitti ensimmäisen runonsa noin 7-vuotiaana.

”Minä neljäs veljistä,
synnyin juur köyhäll’ vuodella.
Isäni suuttui ja muotokin muuttui,
sanoi: Poikia tulee kuin nallikkoi,
Jumal noit’ nyt hallikkoon”

—Aleksis Kivien ensimmäinen runo.

Kiven tuotantoon kuuluu yksi, Kanervala-niminen, runokokoelma. Kiven runoja julkaistiin myös Kirjallisessa Kuukausilehdessä.

1860-luvulla suomenkielisiä runoja kirjoittivat myös August Ahlqvist (kirjailijanimellä A. Oksanen) ja Julius Krohn. Ahlqvistin ja Krohnin runoihin suhtauduttiin myönteisemmin kuin Kiven teksteihin. Kiven runojen runomittaa ja loppusoinnuttomuutta sekä tapaa lyhentää sanoja pidettiin sopimattomana. August Ahlqvistin mielestä oli väärin, että Kiven runoissa ”Uusmaan poikkinainen ja törkeä murre on nyt korotettu kirja-kieleksi”.

Nykyisin Kiven runoissa arvostetaan erityisesti niiden ilmaisuvoimaa ja vahvaa tunnelmaa.

Runot elävät lauluina

Monet Kiven kirjoittamat runot on sävelletty ja ne ovat edelleen suosittuja lauluja.

Seitsemästä veljeksestä tuttu “Seitsemän miehen voima” on Toukolan poikien pilkkalaulu, jonka avulla he ärsyttivät Jukolan veljeksiä tappeluun. Timo lauloi “Laulun oravasta” veljilleen lohduksi, kun nämä olivat epäonnistuneet kosioretkellä Venlan luona ja tapelleet Toukolan poikien kanssa.

“Sydämeni laulu” on Eeron vaimon Annan kehtolaulu lapselleen. Annan laulu tuonen lehdosta on kaunis, mutta surumielinen. Vielä 1800-luvulla keskimäärin joka viides lapsi kuoli ensimmäisen ikävuoden aikana. Vanhemmat joutuivat siis jokaisen lapsen kohdalla varautumaan tämän menettämiseen. Kansanuskomuksen mukaan Tuonen herralle (kuolemalle) kannatti tarjoutua tai tarjota omaansa, kuten runossakin tehdään, sillä silloin kohtalo saattoi kävellä ohi.

Kiven näytelmä Lea tuli ensi-iltaan vuonna 1869. Se oli ensimmäinen ammattilaisvoimin tehty suomenkielinen teatteriesitys. Lean roolin esitti ruotsalainen Hedvig Charlotta Raa. Hän ei osannut suomea vaan opetteli roolinsa ulkoa.

Kiven näytelmiä esitettiin hänen elinaikanaan mm. Arkadia-teatterissa. Kuva: Liewendal Frans Oskar, 1866/ Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0. Alkuperäistä kuvaa muokattu: rajattu uudelleen.

Palkittu näytelmäkirjailija

Kiven aikana muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja monet valtiollisessa elämässä toimivat henkilöt, esimerkiksi J. V. Snellman, halusivat tukea suomenkielisen kirjallisuuden kehitystä. Siksi järjestettiin kirjoituskilpailuja, joissa oli rahapalkinnot. Kivelle voitot olivat tärkeitä sekä kannustuksena että taloudellisesti.

Kivi palkittiin näytelmästään Kullervo 150 hopearuplalla (nykyrahassa noin 2 400 euroa) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kilpailussa vuonna 1860. Runomuotoinen käsikirjoitus on kadonnut, mutta Kivi kirjoitti myöhemmin samasta aiheesta suorasanaisen näytelmän.

Nummisuutarit valmistui 1864. Näytelmä kertoo vilpittömän, mutta hieman yksinkertaisen Eskon kosiomatkasta. Kivi voitti Nummisuutareilla Venäjän tsaarin myöntämän Suomen kirjallisuuden ensimmäisen valtionpalkinnon arvoltaan 2500 markkaa (nykyrahassa noin 8 500 euroa). Kehuja tuli näytelmän kielestä ja huumorista.

Suomalaisen Teatterin synty

Suomalaisen teatterin perustaja ja johtaja Kaarlo Bergbom kannusti Kiveä kirjoittamaan näytelmiä.

Suomalainen Teatteri aloitti toimintansa 1872. Ensimmäisen vuoden ohjelmistoon kuuluivat muun muassa Kiven näytelmät Kihlaus ja Margareta. Aleksis itse oli sairas eikä päässyt näkemään esityksiä. Tiettävästi hän ei ollut myöskään Lean ensimmäisessä esityksessä vuonna 1869. Nummisuutarit sai ensi-iltansa Suomalaisessa Teatterissa Aleksis Kiven kuoleman jälkeen vuonna 1875.

Suomalainen Teatteri on nykyään Suomen Kansallisteatteri ja se on sijainnut keskellä Helsinkiä vuodesta 1902. Teatterin edessä Rautatietorilla on Aleksis Kiven patsas.

Edelleen ajankohtainen

Kiven näytelmiä esitetään edelleen teattereissa eri puolilla Suomea. Kiven kieli ja vauhdikkaat juonenkäänteet ilahduttavat ihmisiä vielä tänä päivänäkin. Kiven lapsuuden leikkipaikalla Nurmijärven Taaborinvuorella esitetään kesäisin Kiven tuotantoa.

Kun Seitsemän veljestä julkaistiin vuonna 1870, sitä arvosteltiin ankarasti. Teoksen ansiot tunnustettiin vasta vuosia myöhemmin.

Aleksis Kivi kirjoitti tarinaa seitsemästä miehestä useita vuosia. Hän muokkasi käsikirjoituksen uusiksi ainakin kolme kertaa. Käsin mustekynällä tehty kirjoitustyö oli kova urakka kaikesta ajatustyöstä puhumattakaan.

Aluksi ankaraa kritiikkiä

nm_vk_6324

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä Taaborinvuorella Kivi-juhlilla, 13.7.1980. Kuva: Matti Rintalan kuvakokoelmat/ Nurmijärven museo.

Seitsemään veljekseen kohdistui erityisesti August Ahlqvistin toimesta ankaraa kritiikkiä, eikä juuri kukaan noussut puolustamaan teosta julkisesti. Ahlqvistin mielestä teoksen kieli oli karkeaa eikä tarinassa ollut juonesta tietoakaan.

Arvostelu oli osin ymmärrettävää, sillä kirjan veljekset eivät olleet ihanteiden mukaisia tai esikuviksi kelpaavia. He karkasivat lukkarin koulusta, tappelivat Toukolan poikien kanssa ja tappoivat kartanon isännän sonnit. Veljekset käyttivät myös kauheita haukkumasanoja kuten hunsvotti, rakkikoira, kalmukki ja koirankuonolainen.

Ei ihme, että professori Ahlqvist ja hänen hengenheimolaisensa haukkoivat henkeään. He pelkäsivät, että lukijat ottaisivat kirjan henkilöistä mallia.

Arvostelussaan Ahlqvist toivoi, ettei kukaan tarttuisi Seitsemään veljekseen. Teos otettiinkin pois myynnistä kolmeksi vuodeksi.

Suositut veljekset

Vähitellen Kiven teosten arvo alettiin ymmärtää laajemmin. Huomattiin, että niissä on paljon huumoria eikä nuorten miesten moraalissa nähty sinänsä mitään vikaa. Veljekset pyrkivät yleensä hyvään ja tunsivat aitoa katumusta epäonnistuttuaan siinä. Lopussa he kaikki palaavat metsästä sivistyksen pariin ja tulevat lukutaitoisiksi kansalaisiksi.

Seitsemästä veljeksestä on vuosien saatossa tullut rakastettu romaani. Siitä on tehty lukuisia versioita. On kuvitettuja ja lyhennettyjä versioita, isoja koruteoksia ja pieniä pahvikantisia pokkareita. Seitsemän veljestä on käännetty ainakin 32 kielelle.

Nykyisin lapset ja nuoret tuntevat ehkä parhaiten Mauri Kunnaksen muokkaaman Seitsemän koiraveljestä -kuvakirjan.