header



Main Menu
Etusivulle
Elämä
Tuotanto
Taidetta Kivestä ja teoksista
Kirjoituksia ja tutkimuksia
Aleksis Kiven maisemat
Museot
Muistomerkit
Kiven mukaan nimettyä
Tapahtumia
Aleksis Kiven Seura
Kivi-aiheisia verkkosivuja
Koululaisten Kivi
radyo dinle çağrı merkezi
 



Nurmijärvi

Sivustoa ylläpitää
Nurmijärven kunta
Kirjasto- ja kulttuuripalvelut
puh: (09) 2500 2506
gsm. 040 317 2506
mia.fagerstrom (ät) nurmijarvi.fi

Työryhmä
kotisivut
 
   Etusivulle arrow Taidetta Kivestä ja teoksista arrow Kivi ja elokuva arrow Seitsemän veljestä (1939)

Seitsemän veljestä (1939) Tulosta

Seitsemän veljestä (1939)
Sju bröder

Kari Uusitalo 

  • Tuotanto: Oy Suomen Filmiteollisuus
  • Tuotannonjohto: T.J. Särkkä
  • Ohjaus: Wilho Ilmari
  • Käsikirjoitus:
  • Alkuperäisteos: Aleksis Kiven romaani, 1870
  • Kuvaus: Eino Kari
  • Kamera-assistentti: Unto Kumpulainen
  • Äänitys: Emil Häkkinen
  • Äänitysassistentti: Nils Gustafsson
  • Leikkaus: Eino Kari
  • Lavastus: Karl Fager
  • Musiikki: Martti Similä
    Teostomerkintä 35'18''
    Orkesteri: Helsingin Teatteriorkesteri
    1. Seitsemän miehen voima
    Säv. trad., sov Martti Similä, san. Aleksis Kivi
    1) Mieskuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2'10''.
    2) Es. Urho Westman, klaneetti ja "Toukolan pojat", laulu (playback, klarinetti ja mieskuoro), 1'10''.
    2. Makeasti oravainen
    Säv. Aapo Similä, san. Aleksis Kivi
    1) Es. Joel Rinne, laulu (playback), 0'25''.
    2) Es. Unto Salminen, laulu ja hyräily (100%), kahteen otteeseen, yht. 0'35''.
    3. Mitä minä huolin, veitikka nuori
    Säv. trad., sov. Martti Similä, san. Aleksis Kivi
    1) Es. "veljekset", laulu (playback, mieskuoro), kolmeen kertaan, yht. 1'05''.
    2) Es. Edvin Laine ja Joel Rinne, laulu (playback), 0'20''
    4 Rajamäell' korkealla
    Säv. trad., sov. Martti Similä, san. Aleksis Kivi
    Es. "veljekset", laulu (100%), kahteen kertaan, yht. 0'30''.
    5. Elettiinpä ennenkin
    Säv. trad., sov. Martti Similä, san. Aleksis Kivi
    Es. Edvin Laine, laulu (100%), 0'10''.
    6. Iloitkaat ja riemuitkaat
    Säv. trad., sov. Martti Similä, san. Aleksis Kivi
    Es. "veljekset", laulu (100%), 0'50''.
    7. Katrilli
    Säv. trad., sov. Martti Similä
    Es. Evald Terho, viulu ja "klarinetisti" (playback, tunnistamaton viulisti ja klarinetisti), 0'50''.
    8. Vi går över daggstänkta berg/Yli kasteisten vuorten/"Häämarssi"
    Säv. trad. ruotsalainen, sov. Martti Similä
    Es. Evald Terho, viulu ja "klarinetisti" (playback, tunnistamaton viulisti ja klarinetisti), 0'25''.
    9. Loppumusiikki
    Säv. Martti Similä
    Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1'00''.
    Huomautuksia:
    Seitsemän miehen voima (nro 1) on elokuvan alkusoitto sekä taustamusiikin toistuvana aiheena. Rajamäell' korkealla (nro 4) ja Iloitkaat ja riemuitkaat (nro 6) -lauluissa on sama sävel. Arvo Kuusla matkii tavaamista puhelauluna (100%), 0'10'', Unto Salminen laulahtaa "minä olen pikkuinen poika, mamman oma Jussi" (100%), 0'05'', Edvin Laine rallattelee ja puhaltaa tuohitorveen, Kaarlo Kartio uikuttaa hyräillen (100%), kahteen kertaan, yht. 0'45''. "Vieraat" tanssivat "Katrillin" (nro 7) ja "Häämarssin" (nro 8) aikana
  • Studiopäällikkö: Ossi Elstelä
  • Kuvaussihteeri: Arja Niska
  • Järjestäjä: Leo Sarri
  • Järjestäjän apulainen: Olavi Saarinen, Urho Westman
  • Naamiointi: William Reunanen, Olavi Suominen
  • Peruukit: Hannes Kuokkanen
  • Valokuvat: Aarne Tenhovaara
  • Muut osallistujat: Nils Gustafsson, Aarne Kajonterä, Arvo Nieminen, Olli Savolainen (kuvaus- ja rakennusryhmän jäseniä), Paavo Pätiälä (asiantuntija Pyhäniemessä kuvatussa hiidenkivi-kohtauksessa), K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiä
  • Kertoja: Wilho Ilmari
  • Näyttelijät: Edvin Laine (Juhani)
    Eino Kaipiainen (Tuomas)
    Kaarlo Kytö (Aapo)
    Kaarlo Kartio (Simeoni)
    Joel Rinne (Timo)
    Unto Salminen (Lauri)
    Arvo Kuusla (Eero)
    Toppo Elonperä (lukkari)
    Ida Salmi (Männistön muori)
    Elsa Turakainen (Männistön Venla)
    Wilho Ilmari (lautamies Mäkelä)
    Yrjö Tuominen (nimismies)
    Varma Lahtinen (Rajamäen Kaisa)
    Evald Terho (Rajamäen Mikko)
    Aino Haverinen (nahkapeitturin emäntä)
    Otto Noro (nahkapeitturi)
    Eero Kilpi (Härkämäen isäntä)
    Oskar Tengström (rovasti)
    Sven Relander (Viertola )
    Matti Aulos, Kyösti Käyhkö, Kaarlo Wilska (toukolaisia), Urho Westman (Kissalan Aapeli, klaneetin soittaja), Marja-Liisa Kaartinen (lukkarin tytär), Liisa Ekroos, Maire Ekroos, Martti Ekroos (Rajamäen rykmentin lapset), Jarl Malmsten (Viertolan vouti), Matti Aro (Lusifeerus), Yrjö Saarnio (jahtivouti), herra Jäätiö, Jaakko Kuhankoski (pirtissä juhlijoita), Tampereen Rykmentin aliupseerikoululaisia (veljesten sijaisnäyttelijät)
    Keski-Hollolan VPK, Veikko Linna, Eino Noponen, Lennart Vaikonpää, Hannes Veivo
  • Kuvauspaikat
    Ulkokuvat: Asikkala: Kylätourulan talo (Jukola), (Männistön muorin mökki) ja Kopposelan talo (Tammisto) Kurhilan kylässä; Nurmijärvi: Klaukkala (Impivaara rakennuksineen), Koivulan mäki (kohtaus Rajamäen rykmentin kanssa); Haaga: (Impivaaran saunan palo); Hollola ja Salpausselän maasto: (veljesten öinen pako Impivaarasta Jukolaan), Pyhäniemen kartanon alue Pyhäniemen kylässä (hiidenkivikohtaus); Helsingin ympäristö: (saapasnahkatorni); Espoo: Espoon vanha kirkko (veljekset rovastin luona)
    Sisäkuvat: Nurmijärvi: Klaukkala (Impivaaran tupa)
    Studio: SF-studio
  • Kuvausaika: 1.4.1939 - kesä 1939
  • Tuotantonumero: SF 23
  • Levitysnumero: SF 23
  • Tuotantokustannukset: 933 215 mk
  • Kuvakoko: 1:1,33
  • Materiaali: Mustavalkoinen
  • Laboratorio: Eino Karin Filmilaboratorio
  • Äänimenetelmä: YN
  • Tarkastusnumero: 1253
  • Tarkastuspäivä: 28.9.1939/26.2.1946 VET/1.2.1950 VET/3.4.1985 VET
  • Veroluokka:Vv/25%/vv/vv
  • Ikäraja: S
  • Pituus/kesto: 2 950 m/108 min
  • Leveys: 35 mm
  • Osia: 6
  • Kopioita: 14
  • Levittäjä: Oy Suomen Filmiteollisuus
  • Ensi-ilta Helsingissä: 1.10.1939 Bio-Bio, Rex
  • Muissa avainkaupungeissa: 1.10.1939 Kuopio (Puijo), Lahti (Ilves, Kuvapalatsi), Pori (Asto); Tampere (Kino, Petit), Turku (Bio-Bio, Pallas), Vaasa (Kino), Viipuri (Kinolinna); 22.10.1939 Jyväskylä (Salome, Suomi-Elokuvat), Oulu (Hovi)
  • Katsojaluvut: EKI 1 560 (680/880)
  • Televisioesitykset ja katsojamäärät: 19.1.1958 STV/-, 26.12.1961 STV/510 000, 10.10.1963 STV/890 000, 24.12.1967 TV-1/1 790 000, 10.10.1974 TV-1/470 000, 9.12.1991 TV-1/305 000
  • Esitysoikeudet: Finnkino Oy (elokuvateatterit), Suomi-Filmi Oy (16 mm), Oy Yleisradio Ab (televisio), Rautakirja Oy (video), T.J. Särkän perikunta (insertit)

Sisältöseloste

Aleksis Kiven patsaan myötä kertoja käynnistää tarinan seitsemästä veljeksestä Jukolan talossa, eteläisessä Hämeessä, 1800-luvun puolivälissä: lautamies Mäkelä tapaa pojat lyömästä kurraa ja nuhtelee heitä huonosta talonpidosta. Lisäksi rovastilta on käynyt käsky, että veljesten on jalkapuun uhalla opeteltava lukemaan. "Tämä hurja elämä ei käy laatuun", Aapo myöntää ja neuvonpidon jälkeen veljekset yrittävät saattaa elämänsä uuteen järjestykseen: isännyys suodaan Juhanille, vanhimmalle veljelle, mutta puhe emännyydestä johtaa lähes tappeluun, sillä Juhanin lisäksi useimpien muidenkin veljeten mieli on kiinnittynyt Männistön muorin Venlaan. Sovitaan, että kaikki lähtevät yhdessä kosimaan ja ratkaisu jätetään Venlalle itselleen. Aapo taivuttaa veljensä lähtemään lukkarin kouluun. Pyhävaatteisiin sonnustautuneina ja aapiskirjat kädessään he päättävät ensin käydä kosimassa Venlaa: Lauri ja koko hanketta pilkkaava nuorin veli Eero jättäytyvät ulkopuolelle, kun muut saavat muorilta äkkilähdön. Juhani purkaa raivoaan Eeroon, mutta hänen kostonsa jää kesken, kun tietä pitkin lähestyy joukko Toukolan poikia laulaen pilkkalauluaJukolan veljeksistä: syntyy tappelu, jossa toukolaiset ajetaan pakosalle.
Lukkarin ankara koulunpito ei maistu veljeksille eikä aapinen ota auetakseen muille kuin Eerolle. Lukkari nöyryyttää veljeksiä antamalla pikkutyttärensä toimiaopettajana, pöllyttämällä Juhanin tukkaa ja hallitsemalla poikien eväspusseja. Tuomaan ehdotuksesta ja huolimatta Aapon estelyistä veljekset karkaavat ruokatauon aikana ikkunasta ja aterioivat avarassa luonnossa vapaudestaan nautiskellen. He yltyvät pilkkaamaan ohikulkevaa kiertolaisperhettä, "Rajamäen rykmenttiä", mutta Kaisa-vaimo vastaa ennustamalla, että heille käy vielä huonosti. Kotimatkalla veljekset saavat kimppuunsa kostoa janoavat toukolaiset, jotka pehmittävät heidät pahanpäiväisesti. Nuollessaan haavojaan ja pelätessään rovastin vastatoimia veljekset päättävät vuokrata Jukolan kymmeneksi vuodeksi nahkapeitturille ja rakentaa uudistalon Impivaaraan, kauas ihmisten ilmoilta.

Suunnitelma pannaan täytäntöön. Ensimmäisen yön veljekset viettävät taivasalla surumielisissä tunnelmissa ja paikkaan liittyvät tarinat peikosta ja kalpeasta immestä saavat heidät pelästymään hevosensa hehkuvaa silmää. Uudisrakennus ja aitta nousevat. Jouluun mennessä veljekset ovat kotiutuneet ja juhlistavat aattoa uusilla oljilla ja oluenjuonnilla. Juhani innostuu painimaan ja haastaa veljiään vuoronperään, mutta suuttuu aina jäädessään tappiolle. Kun Eero Juhanin yllytyksestä ja vastoin Tuomaan kieltoa heittää olutta kiukaalle, nousee tappelu, jonka tuoksinassa oljet syttyvät tuleen. Voimattomina veljekset seuraavat pelkissä rohdinpaidoissa talonsa palamista. He onnistuvat pelastamaan eläimet ja päättävät itsekin pelastautua Jukolaan: susien ja pakkasen uhallakin he selviytyvät perille.

Veljekset viipyvät Jukolassa vappuun saakka ja pystyttävät entistä ehomman uudisrakennuksen Impivaaraan. Vanhan metsämiehen Taula-Matin tarinat innostavat heidät lähtemään pyyntiin Kourusuolle. Korvessa he törmäävät Viertolan härkälaumaan ja joutuvat pakenemaan Hiidenkivelle, missä he odottavat puolitoista päivää nälissään ja yrittävät turhaan huutaa apua. Lauri, joka ei muiden lailla ole heittänyt konttiaan metsään, ryhtyy juopottelemaan ja puhuu suorat sanat veljistään. Metakan hillitsemiseksi Juhani saa komentovallan ja sitä tottelematon päätetään heittää härkien eteen: kun Juhani Tuomaan tukemana aikoo panna Laurille langettamansa rangaistuksen täytäntöön,muut veljet estävät sen. Lopulta Timo keksii, että he pääsevät pälkähästä tappamalla härät Laurin kontista löytyvillä ampumatarvikkeilla.

Teurastus pelastaa veljekset, mutta arkeen palattuaan he saavat lautamies Mäkelän välityksellä Viertolan herran haasteen käräjiin. Aapo kehittää sovintoratkaisun, jonka mukaan härät maksetaan kaskiviljalla, ja johon Viertolan herra suostuu. Veljekset ryhtyvät kaskenpolttoon, jonka tuloksena heillä on varaa lähettää Eero ja Simeoni hankintamatkalle kaupunkiin. Eero palaa yksin ja saa selkäänsä kerrottuaan kuorman hinnan menneen hurvitteluun. Metsässä piileskelevä Simeoni löydetään huonossa kunnossa ja sekavassa mielentilassa. Toivuttuaan hän saarnaa "hävityksen kauhistusta" ja kertoo tavanneensa "itse päämestarin, Lusifeeruksen": tämä karvainen olio on lennättänyt hänet kuuhun, saapasnahkatorniin ja näyttänyt hänelle koko tuhoon tuomitun maailman.

"Älköön tulko huulilleni pisaraakaan sitä juomaa", Simeoni vannoo kokemuksensa jälkeen ja veljekset ovat niin järkyttyneitä, että päättävät tuhota viinapannunsa ja tehdä parannuksen. He suuntaavat kirkkoon, mutta huutokauppatilaisuus paljastaa, että he ovat erehtyneet päivästä: asiasta pilkattuna he aloittavat tappelun ja joutuvat jälleen nuolemaan haavojaan. Seuraavaksi veljekset aikovat värväytyä sotaväkeen, mutta matkalla he kohtaavat nimismiehen, joka rauhoittaa heitä tiedolla, että toukolaisten kanssa he ovat kuitit ja että omasta puolestaan hän on valmis jättämään heidät rauhaan. Pian veljekset saavat myös rovastin viestin, että auttava lukutaito riittää heidän maineensa ja kansalaiskuntonsa palauttamiseksi. Veljekset päättävät yrittää ja lähettävät Eeron jahtivoudin oppiin, minkä jälkeen nuorin veli ryhtyy opettamaan lukutaitoa muille. Eero ei malta olla naljailematta, kunnes veljellinen selkäsauna saa hänet järjestykseen.

Aika kuluu, vuodenajat vaihtuvat. Halla vie viljan, mutta veljekset kuivaavat suon ja saavat uuden sadon. Rovastin edessä heidän lukutaitonsa osoittautuu moitte
ettomaksi, Lauri jopa Toukolan kylän parhaaksi lukijaksi, ja hartaina he vastaanottavat kukin oman "Pyhän kirjansa". Nyt he tuntevat olevansa valmiita palaamaan Jukolaan ja kohtaamaan kyläläiset ystävinä. Matkalla lukkari ajaa heitä vastaan: Juhani ylpeilee uusilla tiedoillaan, mutta pienen sanaharkan jälkeen syntyy sovinto ja lukkari lupautuu rakentamaan sopua myös toukolaisten ja veljesten välille.

Kylän väki kokoontuu veljesten tulojuhlaan Jukolaan. Lukkarin rauhanpuhe liikuttaa naiset kyyneliin ja entiset riitapukarit lyövät sovinnon kättä. Männistön muori lupaa Venlan Juhanille, joka esittää tytölle oman kosintansa lausumalla "olkoon sanottu" ja vie tytön tanssiin. Myös muilla veljeksillä Simeonia lukuunottamatta on tyttö tanssitettavana. Lopuksi veljesten nähdään kyntävän peltoa rinnakkain ja katoavan horisontin taakse kertojan päättäessä tarinan: "Niin kulki heidän elämänsä rauhallisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistaui rauhaisasti alas illan lepoon, monen tuhannen kultaisen auringon kierrossa."

Lehdistöarvio

"Kansallisaarteen" (Pate, HS) haastava filmatisointi askarrutti arvostelijoita, jotka yleensä olivat lopputulokseen tyytyväisiä. "Suomen Filmiteollisuus ansaitsee kiitoksen siitä, että se on suorittanut oivan kulttuurityön lähentäessään filmin avulla suurta yleisöä entistä enemmän kansalliskirjallisuutemme nerokkaaseen romaaniluomaan", kiitti Pate, mutta esitti myös kritiikkiä: "Filmistä tosin kaipaa suurempaa atmosfäärin vapautta, kun sen sijaan nyt on suoritettu kiinteää paikallista valokuvausta. Juuri ympäristön ilmavuus ja kameran ilmentämän toiminnan liikkuvaisuus antaa filmille voiman. Valokuvaus on siten liian kehystettyä puheenaolevassa filmissä. Teatteri on ikäänkuin pohjana ja kahlitsee esitystä. Mutta tämä tietysti johtuu käsikirjoituksesta, joka sekin noudattaa totunnaisia teatteriperinteitä jonkin verran liikaa eikä ole asettaut itselleen vaatimukseksi irtaantua täydellisesti aikaisempien esitysten kahleista pyrkimällä itsenäiseen, vapaaseen runoon hengen tarjoaman runollisen elämän omaotteiseen tulkintaan."
"Tuottajayhtiö SF ja ohjaaja Wilho Ilmari ovat", aloitti P.L-s (IS), "ryhtyessään Suomen kansan suurta Kivi-perintöä, Seitsemää veljestä, elokuvaksi sovittamaan, suhtautuneet työhönsä kaikella tämän vaikean tehtävän vaatimalla vakavuudella. Se käy ilmi työn tuloksista: rohkea yritys on onnisunut, me tunnemme Kiven veljekset valkokankaalla oikeiksi Jukolan pojiksi, me nautimme heidän kivimäisestä kielenkäytöstään - joka kaikeksi onneksi on säilytetty aitona ja tulkitaan pätevästi, mistä edellämainitusta kunnia käsikirjoituksen laatijalle, jälkimmäisestä esittäjille sekä osajaon suorittajille".

"Suomen Filmiteollisuus on siinä luonut tähänastisistaan parhaan teoksensa", ihasteli T.A. (SSd). "Yhtiö on käynyt tehtävään kauniilla hartaudella. Huolellisuus
antaa leimansa koko työlle, ja niin katsoja vapautuukin jo filmin ensimmäisillä kymmenillä metreillä mahdollisesta epävarmuudesta työn laatuun nähden ja seuraa turvallisin mielin, miten Suomen kansan rakkain kirja on viety filmiasuun."

"Jos etsii puutteita ohjaajan työssä", T.A. arvosteli, "on sitä se, ettei Häme ja itse luonto pääse elämään veljesten rinnalla sillä omaperäisellä sykinnällään kuin kuin kirjan sivuilla. - - Mutta luonnon koko avaruuden ja oman elämän tuomi
nen mukaan filmille vaatisi jo filmirunoilijaa. Ja toisekseen pitäisi ohjaajalla silloin olla käytettävissään myös persoonallisempi kuvaaja kuin mitä Eino Kari on. Joka tapauksessa Seitsemän veljestä on kohtaus kohtaukselta todistus vakavasta ja miehisestä ohjaustaidosta."

"Det är rätt så märkligt att konstatera", pohti B-s (SvPr), "att så snart den inhemska filmen har en roman eller i enstaka fall en teaterpjäs att bygga på, så blir det genast en bättre film, än om manuskripten skrivits direkt för filmen. - - Det pratas visserligen en aning för mycket i denna version av Sju bröder, kame
ran står stilla lite för långa stunder emellanåt. Men i stället är Eino Karis bilder bra. De sju toviga, linhåriga, tjurskalliga bröder fyller bildytan på ett dekorativt sätt och regissören Wilho Ilmari grupperar dem mycket verkningsfullt och ofta en aning teatermässigt."

"Den kända teatermannen Wilho Ilmari", arvioi puolestaan H.K. (Hbl) ohjaustyötä, "hade uppenbarligen intresserat sig mer för de mer dramatiska än rent filmatiska avsnitten, om ock julnattens hetsiga ritt över gnisrande snö och resan med Lucifer till månen tydde på att regissören ingalunda saknar fantasi och visionär blick, ehuru han ännu icke fullt behärskar filmens uttrycksmedel."

Veljesten näyttelijätulkinnoista oli jokainen V.V-hl:n (Karjala) ilmaisen yleisen mielipiteen mukaan "innoittunutta ja taiteellista työtä, mikään kohta ei petä, yhteistyö on hiottua. Valinta on osunut kauttaaltaan oikeaan." Eräät arvostelijat nostivat Edvin Laineen Juhanin "joukon pääksi ja selkärangaksi": "Lujaa työtä on hänen miehensä, ja se on Juhani (T.A.). "Edvin Laine esitti meille Juhanin sellaisena kuin olemme hänet Kiven sanoin kuvaamana oppineet tuntemaan", kirjoitti P.P. (AS). "Hänen ilonsa, surunsa, raivonsa ja alistumisensa esitti Laine niin elävästi, että voimme asettaa hänet ehdottomasti veljistä etusijalle."

Tarmo Poussu (Katso) kirjasi myöhempien aikojen näkemyksen vuoden 1991 tv-esityksen yhteydessä: "Turkan kiistellystä tv-sovituksesta huolimatta - - Mika Waltarin kirjoittama ja Ilmarin ohjaama elokuva merkinnee useimmille yhä Seitsemän veljeksen "ainoaa oikeata" visualisointia. Sen vaikutus kansan romaanista muodostamiin mielikuviin on niin voimakas, että sen näkemys on vaikuttanut myös useimpiin aiheen näyttämösovituksiin. Tässä mielessä Ilmarin elokuvaa voisi verrata Edvin Laineen Tuntemattomaan sotilaaseen."

Huomautukset

Ajatus Aleksis Kiven pääteoksen elokuvasovituksesta nousi ensimmäisen kerran esiin jo vuonna 1919, vain paperille jäänyttä Suomen Filmitaide Oy:tä perustettaessa. Helmikuussa 1921 tuolloin runsaan vuoden ikäinen Suomi-Filmi Oy hankki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta yksinoikeuden Kiven teosten filmaamiseen, mutta ehti toteuttaa vain Kihlauksen (1922) ja Nummisuutarien (1923) valkokangasversiot, ennen kuin tämä yksinoikeusklausuuli menetti merkityksensä Suomen liityttyä vuonna 1928 Bernin kansainväliseen tekijänoikeussopimukseen - olihan kirjailijan kuolemasta tullut kuluneeksi 50 vuotta jo vuonna 1922. Marraskuussa 1933 yhtiön hallitus, Kalle Kaarnan lähettämän kirjeen ja kustannuslaskelman pohjalta asiasta keskusteltuaan, päätti "princiipissä" tehdä elokuvan. Tammikuussa 1936 yhtiö tilasi käsikirjoitusluonnokset sekä Urho Karhumäeltä että Toivo Pekkaselta, ja syksyllä 1936 filmaushankkeista tiedotettiin jo julkisestikin. Vuotta myöhemmin käsikirjoituksen tekoon ryhtyi yhtiön hallituksen varajäseneksi kutsuttu ja kohta myös pienosakkaaksi tuleva V.A. Koskenniemi. Kesäkuussa 1938 kuitenkin todettiin, että filmaushanke olosuhteiden pakosta siirtyisi tulevaisuuteen, yhtenä syynä edelleenkin filmauskelpoiseksi katsottavan käsikirjoituksen puuttuminen. Myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran edustajien elokuva-ajatukseen ottama erittäin varauksellinen kanta arvelutti.
Suomi-Filmin ilmoitettua hankkeensa siirtymisestä ajatukseen tarttui asianharrastajien vuonna 1936 perustama Kansatieteellinen Filmi Oy Teuvo Tulion syksyllä 1938 tekemän yhteistyötarjouksen pohjalta. Kansatieteellisen Filmin siihenastinen tuotanto oli käsittänyt vain kansanperinteeseen liittyviä lyhytelokuvia, mutta kokouksessaan 11.11.1938 yhtiön johtokunta päätti vielä ennen vuoden vaihdetta aloittaaa Seitsemän veljeksen kuvaustyöt Sakari Pälsin suunnitelman pohjalta. Tämäkään hanke ei edennyt päätöstä pitemmälle, yhtiön teknillisen johtajan ja johtokunnan jäsenen Eino Mäkisen asetuttua jyrkästi kielteiselle kannalle.

Suomen Filmiteollisuus oli jouluksi 1938 tuottanut Wilho Ilmarin ohjaamana uuden elokuvasovituksen Nummisuutareista. Kun muiden yhtiöiden Seitsemää veljestä koskevat suunnitelmat näyttivät polkevan paikallaan, T.J. Särkkä päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Lisäpontimena hänellä oli Kalle Kaarnan tarjoama käsikirjoitus, joka vaikutti käyttökelpoiselta. Käsikirjoituksesta maksettiin Kaarnalle 10 000 mk - tilikirjan mukaan suoritus on tapahtunut 10.1.1939. Käsikirjoituksen työsti kuvausasuun Mika Waltari, jolle 30.11.1939 maksettiin palkkiona 30 000 mk. Kaarnan suostumuksella on elokuvan alkuteksteissä mainittu ainoastaan Waltari - Särkän suorasukaisesti ilmaiseman mielipiteen mukaan Mika Waltari myi nimenä paremmin kuin Kalle Kaarna.

Elokuvasovituksesta on romaanin alku sekä lopputapahtumat ukoan veljesten kotiin tulojuhlan jälken jätetty pois, samoin suurin osa Aapon tarina-aineistosta. Paksua käsikirjoitusta on kuvattaessa ja/tai leikattaessa monin paikoin lyhennetty, mutta toisaalta lisätty loppuun viimeiseksi näkymäksi kaikki seitsemän veljestä rinta rinnan kyntämässä, samalla kun kertojan (Wilho Ilmarin) kuullaan lukevan romaanin loppusanoja, joiden lomaan on lisätty teoksessa hieman aikaisemmin esiintyvät sanat kotomaamme koko kuvasta, sen ystävällisistä äidinkasvoista.

Seitsemän veljeksen kuvaustyöt alkoivat 1.4.1939 ja ensi-iltansa elokuva sai kuusi kuukautta myöhemmin. Ensiesitys oli 1.10.1939 myös Kotkassa ja viikkoa myöhemmin Hämeenlinnassa. Kopioita elokuvasta vedettiin peräti 14, ja Helsingissä, Tampereella sekä Turussa liikkeellelähtö tapahtui kaksoisensi-iltana.

Yleisömenestys oli vuoden 1939 paras. Maksaneita katsojia per 31.12.1945 oli yhteensä 565 597 henkeä, joista aikuisia 452 005 ja alennuslippulaisia 113 592. Suomen Filmiteollisuuden osuus pääsylipputuloista oli vuoden 1949 loppuun mennessä 2 798 460 markkaa.

Vuonna 1956 Suomen Filmiteollisuus suunnitteli romaanista ensimmäistä värielokuvaansa, vieläpä ensimmäisenä suomalaisena anamorfisena laajakuvaversiona. Ohjaajaksi ilmoitettiin Edvin Laine, joka keväällä 1956 teki jo opintomatkan Englantiin, tutustuakseen käytännössä anamorfisiin kuvausmenetelmiin. Juhanina oli määrä olla Veikko Sinisalon. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun T.J. Särkkä ottikin Seitsemän veljeksen tilalle Juhani Ahon Juhan, jonka hän itse kesällä 1956 ohjasi. Vuonna 1972 romaanista suunnittelivat elokuvaa Arno Carlstedt ja Matti Kassila, ja seitsemän vuotta myöhemmin valmistui Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin 87 minuutin kollaasianimaatioelokuva. Vuonna 1989 Jouko Turkka ohjasi Seitsemästä veljeksestä 12-osaisen, yli 13 tunnin sarjaohjelman TV-2:lle.

WSOY kustansi vuonna 1939 Nisse Hirnin toimittaman 18-sivuisen kirjasen Seitsemän veljestä. Kuvateos Suomen filmiteollisuuden (SF:n) samannimisen elokuvan mukaan. Suomen Filmiteollisuuden tytäryhtiö Kustannus Oy Jukolan Kirja julkaisi vuonna 1945 kookkaan filmikuvapainoksen, "liitteenä 32 kuvasivua Suomen Filmiteollisuuden (SF) elokuvasta Seitsemän veljestä.

Lähdeaineisto

Kuva- ja ääniaineisto: Kuva- ja ääninegatiivit, duplikaattipositiivi, esityskopio.

Käsikirjoitus: Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Elokuvakertomukseksi sovittanut Mika Waltari. Oy Suomen Filmiteollisuus (SF), Helsinki 1939. 1 + IV + 209 s.

Valokuva-aineisto: Negatiiveja 334 kpl
Negatiivien pinnakkaisvedoksia 327 kpl
Mainoskuvia 102 kpl

Juliste: 3-väri, 60 x 40, Toimi Kiviharju, Oy Fotopaino Ab

Lehdistöaineisto: HS 7.6.1936, Kotimainen filmi ponnistaa kaikki voimansa ensi kesänä, R-a. AS 8.6.1936. AL 12.10.1938, "Seitsemän veljestä" filmataan. HySa 15.10.1933, "Seitsemän veljestä" filmataan Nurmijärvellä. US 2.4.1939, Impivaaran saunan palo, Rep. Uusi Häme 15.4.1939, Seitsemää veljestä filmattiin eilen Lahdessa hiihtomajalla. Uusi Häme 18.4.1939, Seitsemän veljestä ja Valtosen valkoinen hevonen. IS 10.5.1939, Kotimainen elokuva rynnistää. Lahti 20.7.1939, "Seitsemää veljestä" filmataan Hollolan Pyhäniemessä. Uusi Häme 21.7.1939, Jukolan veljekset astelevat hurstipukuisina Pyhäniemen pihapolkuja, Heinrikki. US 13.8.1939, "Seitsemän veljestä" - 10 vuoden harkinnan jälkeen. Kansan Lehti 17.8.1939, "Seitsemän veljestä" filminä. Uusimaa 31.8.1939, Seitsemän veljestä joutuu pian kaiken kansan nähtäväksi. HS 3.9.1939, Neljäkummentä härkää filmitähtinä! US 25.9.1939, "Seitsemän veljeksen" Saapasnahkatorni. AS 26.9.1939, "Seitsemän veljestä", Aleksis Kiven "toinen muistopatsas" ja "Suotorpan tyttö", P.P. HS 27.9.1939, "Seitsemän veljestä" elokuvana. AS 289.9.1939, Suuri elokuva- ja kulttuuritapaus tulossa. Uusi Aura 2.10.1939, Heimo haitto soittaa Paganinin viulukonserton SF-elokuvassa. HS 3.10.1939, Serpentiinejä. Lahti 9.10.1939, Minkälaiset elokuvat ovat lahtelaisten suosiossa? KSML 22.10.1939, Seitsemän veljestä valkokankaalla. Hbl 23.9.1940, Den inhemska filmens problem, Hans Kutter. Kansan Lehti 1.1.1943, Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" vuoroluentana radiossa. Hyvinkään-Nurmijärven uutiset 9.12.1972, Laajakangaselokuvakin Seitsemästä veljeksestä. HS 11.12.1994, Kuka tekikään käsikirjoituksen elokuvaan Seitsemän veljestä, Kari Uusitalo.

Uusi Eesti 25.5.1939, Kuub ja vest maha!, Aksella Luts

Filmiaitta 1/1921, Aleksis Kiven teosten filmitulkinta. EA 5/1936, Jos Seitsemän veljestä filmattaisiin... EA 24/1938, Leikkaajan sivu. EA 9/1939, ilmoitus. EA 12-14/1939, SF:n kesäisiltä työmailta. EA 18/1939, Seitsemän veljestä elokuvana; takakansi: ilmoitus. Elokuvalukemisto 12/1939, S-F:n syysnäytäntökausi on loistavampi kuin milloinkaan ennen. Elokuvalukemisto 15/1939, kansikuva; Seitsemän veljestä elokuvana! FN 14/1939, kansikuva; S-F:s Sju bröder har premiär 1.10. KL 8/1936, Suomi Filmin kamerat ovat pyörineet kesällä ahkerasti. KL 12/1937, Suomi-Filmin ilmoitus. KL 10/1938, Uutisia: "Seitsemän veljestä" filmataan. KL 2/1939, 5/1939, 8/1939, ilmoitus. KL 5/1939, Suomen Filmiteollisuuden tulevan syyskauden uutuudet. KL 8/1939, Kaksi suurta kulttuurielokuvaa - Kaksi todellista naurupommia - Heimo Haitto -musiikkielokuva! KL 9/1939, Vuokraamoiden uutuuksia. SFU 4/1939, Tiedättekö jo. SFU 5/1939, Ensi syyskauden ohjelmistoa; Alfons Kukkaketo; takakansi: ilmoitus. SFU 6/1939, Kaksi tulossa olevaa suurelokuvaa; takakansi: ilmoitus. SFU 6/1939, 7/1939, Pikku paloja elokuvamaailmasta. SFU 7/1939, kansikuva: Elsa Turakainen ja Edvin Laine; Valokuvaamo Tenhovaaran ilmoitus; Lukijalle, Sulka; "Seitsemän veljestä" vihdoinkin elokuvana; ilmoitus; Eino Karin filmilaboratorion ilmoitus. SFU 9/1939, Suomalaisesta elokuvasta, Erkki Vuorela. UA 10/936, Pikkupaloja Suomi-Filmistä. Aitosuomalainen 16/1939, kansikuva. Kuva 19/1936, Seitsemästä veljeksestä Kollolan Kalleen. Suomen Kuvalehti 39/1939, Seitsemän veljeksen kansa; ilmoitus. Suomen Työ 8-9/1939, Härkä "Aaro" oli hyvä näyttelijä; ilmoitus. Valkokangas 1959, Kolme suomalaista ohjaajahahmoa, Bengt Pihlström, Martti Savo. Nummisuutari 5 (syksy 1989), Aleksis Kivi -filmatisoinnit, Kari Uusitalo.

Arvostelut: AL 2.10.1939, Erve. HS 2.10.1939, Pate. Ilkka 2.10.1939, A.L. IS 2.10.1939, P.L-s. Kauppalehti 2.10.1939, Pal. US 2.10.1939. Vaasa 2.10.1939, H. AS 3.10.1939, P.P. Hbl 3.10.1939, H.K. Hämeen Kansa 3.10.1939, P.V. Karjala 3.10.1939, V.V-hl. Karjalan suunta 3.10.1939, S. Lahti 3.10.1939, J:n E:o. Maaseudun Tulevaisuus 3.10.1939, M.L. Savo 3.10.1939, J-n. SS 3.10.1939, H-la. SSd 3.10.1939, T.A. SvPr 3.10.1939, B-s. Kansan Lehti 4.10.1939, Y.V. Kansan Työ 4.10.1939, E.S. Sosialisti 4.10.1939, K. Turunmaa 4.10.1939, Kinosilmä. TS 4.10.1939, M.T-nen. Uusi Aura 4.10.1939. Vasabladet 4.10.1939, -r. ESS 5.10.1939, P.K. Eteenpäin 5.10.1939, K.A-to. Hämeen Sanomat 5.10.1939, Juhani. Kylväjä 5.10.1939, A.L-ki. SaKa 5.10.1939, -po. Tampereen Sanomat 5.10.1939, Tope. Työn Suunta 5.10.1939, St. Uusi Aika 5.10.1939, F.R. Björneborgs Tidning 6.10.1939. Kansallinen Työ 6.10.1939, S.O. Kuluttajain Lehti 6.10.1939, UUU. Helsingin Ympäristölehti 7.10.1939, Petteri. Maakansa 7.10.1939, U.A-la. Uusi Häme 7.10.1939, Heinrikki. Wiborgs Nyheter 7.10.1939, P. ÅU 8.10.1939. Länsi-Suomi 24.10.1939, A.S. KSML 25.10.1939, Elo K. HySa 9.12.1991, Kari Uusitalo.
YOL 10/1939, Jii-. Talous ja Kot 19-20/1939, J.A. Katso 24/1967, T. Katso 50/1991, Tarmo Poussu

Muu lähdeaineisto: Tarkastushakemus 27.9.1939, 21.2.1946, 25.1.1950 ja 19.3.1985. Tarkastuspäätös 28.9.1939, 26.2.1946, 1.2.1950 ja 3.4.1985. Teoston musiikkimerkinnät. Tilikirja. [Oy Suomen Filmiteollisuuden] Elokuvatilasto I; Kotimaisen elokuvatuotannon kannattavaisuus, Suomen Filmiteollisuus Oy:n selostus, 31.5.1945, T.J. Särkkä; P.M. kotimaisten elokuvien tuotantokustannuksista ja tuotosta, 30.7.1945, T.J. Särkkä. Leikekirja. Kutsukortti. Saksankielinen dialogilista Die Sieben Brüder, 58 s. Suomen elokuva-arkiston esite.
Bagh, Peter von: SF tarina: I Kansallisten kuvien salaisuus, Yleisradio TV-2, 1991.
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä, Kuvateos Suomen Filmiteollisuuden (SF:n) samannimisen elokuvan mukaan, Elokuvan ohjannut: Wilho Ilmari, Kuvateoksen laatinut: Nisse Hirn, [alkusanat V.A. Koskenniemi] WSOY, Porvoo 1939. Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä, Kertomus, II Filmikuvapainos, liitteenä 32 kuvasivua Suomen Filmiteollisuuden (SF) elokuvasta Seitsemän veljestä, [alkusanat V.A. Koskenniemi] Kustannus Oy Jukolan Kirja, Helsinki 1945. Uusitalo, Kari: Lavean tien sankarit, Keuruu 1975. Uusitalo, Kari: Suomen Hollywood on kuollut, Hyvinkää 1981. Uusitalo, Kari: T.J. Särkkä, Legenda jo eläessään, Porvoo 1975. Vallisaari Hilkka: Kansatieteellisen elokuvan alkuvaiheet Suomessa, Helsinki 1984.
Kalle Kaarnan haastattelu tammikuu 1962, Kari Uusitalo. Aimo Järvelän puhelinhaastattelu 22.3.1994, Esa Silanderin haastattelu 25.5.1994 ja Maire Suhosen (o.s. Ekroos) puhelinhaastattelu 27.5.1994, Risto Kautto. Nils Gustafssonin haastattelu tammikuussa 1994 ja Unto Kumpulaisen puhelinhaastattelu 2.2.1995, Lauri Tykkyläinen.

Suomen elokuva-arkiston luvalla teoksesta:
Suomen kansallisfilmografia: 2

Copyright: Suomen elokuva-arkisto